Vallu Konosen ajatuksia valmennuksesta

Valentin Kononen:  1990-luvun yksi maailman parhaimpia kävelijöitä ja nykyisin mm. Jarkko Kinnusen ja Aku Partasen valmentaja

 

Vallu piti muutama vuosi sitten erään valmennustilaisuuden, jossa hän kertoili ajatuksiaan. Tässäpä muutamia mietelmiä:

Huipulle ei ole mitään erityisiä kikkoja. Mikään yksittäinen asia ei sinällään ole tärkeää, vaan kaikki asiat, jotka liittyy urheilemiseen, pitää olla kohdallaan:

- kestävyys on yksi tärkeimmistä pointeista. Hyvä hapenottokyky ratkaiseva kestävyyslajeissa.

- tekniikka, josta seuraa suorituksen taloudellisuus.

- lihaskunto on tärkeä asia lajissa kuin lajissa.

- varusteet, kengät, sukset ym. On satsattava. Ei saa tinkiä.

- rasitus/lepo on yksi kulmakivistä.

- vapaa-aika, kaverit, opiskelu, työ ovat tärkeitä kokonaisuuden kannalta.

- ravinto; normaali kotiruoka riittää pitkälle. Rautakuurit tarpeen.

  Kaikki markkinamiesten ternimaito ym. valmisteet turhia.

- oma motivaatio: tärkein asia. On selvitettävä itselleen, miksi treenaa ja

  mistä asioista ehkä joutuu luopumaan.

- urheilijan ja valmentajan vuorovaikutus oltava kunnossa.

- olosuhteet; menestyvä urheilija hakee olosuhteet, missä hän kehittyy.

  Kestävyyttä, nopeutta ja lihaskuntoa voi hankkia monissa olosuhteissa.

Normaalioloissa urheilija voi vuodessa lisätä harjoittelumääriään vain tietyn määrän. Tai sitä kannattaa lisätä vain tietyn määrän, vaikka pystyisikin tekemään enemmän. Maltillinen määrien lisäys takaa terveenä pysymisen. Kiire ei ole!

Nopea kehityksen pomppaaminen reilusti ylöspäin ei ole terve merkki terveestä kehityksestä, vaan kestävyysurheilussa maksimi saavutetaan vähitellen!!

Kestävyysurheilussa pärjää se, joka näkee metsän puilta. Kokonaisuus oltava hallussa eikä elettävä vain yhtä päivää. Vuosisuunnitelma on tehtävä aina. Se on silloin samalla harjoitusohjelma vuodeksi.

Harjoittelu on kilpailuun valmistautumista. Eli sitä kuinka saadaan elimistö toimimaan mahdollisimman taloudellisesti kilpailusuorituksessa. Harjoituksissa aina 100%:n suoritus on jo runttaamista, eikä välttämättä hyvä asia. Esimerkiksi tonnin vedot tulee juosta aina siten, että viimeinen menee helposti koviten.

Suomalainen koulukunta tahtoo tehdä liikaa liian kevyttä treeniä tai liikaa liian kovaa treeniä. Elimistö on totutettava toimimaan mahdollisimman tehokkaasti ja taloudellisesti kilpailusuorituksessa. Kun tehdään suoritus mahdollisimman lähellä kilpailuvauhtia, silloin taloudellisuus ja lihaskunto kehittyvät kilpailusuorituksen vaatimalle tasolle. Mutta pohjat on oltava myös silloin samalla hyvällä tasolla. Harjoittelun on oltava nousujohteista ja määrällisesti riittävää, mutta pitää tehdä myös kisasuorituksessa käytettävää vauhtia.

Pitkistä lenkeistä...tekniikka on pidettävä yllä. Mikäli ei jaksa pitää hyvää ryhtiä, pitää lenkki lopettaa. Ja lopuksi vielä, että ikinä ei mennä lenkille, vaan harjoittelemaan.

 

-Luennolla mukana Artsi