Lappeenrannan Kalevan kisat

6.8.2019

Kalevan kisat 2019

Viime vuoden tapaan Kalevan kisat alkoivat houkuttelemaan jo vuodenvaihteessa, kun lipunmyynnissä näytti olevan halvalla hinnalla 4 päivän aluelippuja. Toimituskuluineen liput maksoivat 29 euroa, joten ostaminen ei edellyttänyt suurta investointia. Majoitus minulle ja Heikkis Jannelle järjestyi Jäntin kautta. Jäntillä taisi olla kisoissa 5 valmennettavaa, joten valmennuspuuhien sekä mediakirjoittelun parissa mies viikonlopun viihtyi. Minä ja Konan keskityttiin puhtaasti kisojen seuraamiseen ja puintiin!

Torstaina laitoin kamat kasaan ja suuntasin junalle klo 12 aikoihin. Tavaraa joutui ottamaan mukaan yllättävän paljon, sillä lämpötilojen ja sadeuhan puolesta ei ollut luvassa viimevuotista priimakeliä. Kumpparitkin pakkasin mukaan!

Juna saapui Lappeenrantaan puoli kolmen aikoihin. Konan odotteli autollaan siellä ja nappasi kyytiin. Suuntasimme jo tässä vaiheessa suoraan Kimpisen kentälle, sillä luvassa oli mielenkiintoisia lajeja jo melko pian saapumisemme jälkeen. Heti kentälle saavuttuamme huomasimme, että tietyiltä osin järjestelyt olivat vielä hieman ”vaiheessa”. Myöskin alkuperäisestä käsityksestämme poiketen torstai oli ”lippuvapaa”, eli torstaille ei vaadittu pääsylippua. Ehkäpä juuri näistä seikoista johtuen lippupisteellä meni tovi rannekkeenvaihdossa. Joku tyttönen skannasi lippumme ja alkoi etsimään sopivaa ranneketta käteemme. ”En nyt tähän hätään löydä oikeaa ranneketta, mutta ottakaa tästä B-katsomon ranneke ja tulkaa vaihtamaan se huomenna oikeaan”. Toki, tulemme varmasti. Viikonloppu meni B-katsomossa ja lauantaina selvisi, että aluelippulaisille kuului vain leima käteen. Ilmankos ei oikeaa löytynyt!

Torstai oli yllättävänkin mielenkiintoinen päivä. Naisten pituuskarsinta ja Taika Koilahden todella varman päälle otettu 633 säväytti. Nelkun alkuerissä jännitettiin vaikean kauden parissa painivan Juho Pirskasen otteita. Finaaliin mentiin ihan odotetulla tuloksella, mutta siihen ei Juho kyennyt. Kuitenkin ns. kauden mukainen suoritus. Isona yllätyksenä tuli se, että Markus Teijula jäi ulos finaalista. Jostain syystä meno ei kaverilla maittanut yhtään 100 m ja 250 m välissä. Naisten nelkulla Milja Thuresonin kisaurakka katkesi jo muutama metri lähdöstä jalkavaivaan. Veikkaan, että Milja haaveili vielä muista matkoista, sillä oli kuulemma lähtenyt nelkulle vain lenkkareilla. Oli pakko startata, jos meinaa vielä muille matkoille osallistua. Että semmoista.

Illan huipennuksena oli M 10000 m, jossa nähtiin erityisesti huikeita kirikamppailuja. Esim. Nummelan Aki veti ihan käsittämättömän kirivaihteen silmään 500 m ennen maalia.

Perjantai oli yleisövilkas päivä. Eikä ihme, sillä mielenkiintoista seurattavaa riitti. Päällimmäisenä mieleen tulee suvereeni Sara Kuivisto tonnivitosella, 7-ottelu ja sen huikea ennätystykitys, 100 m aitojen alkuerät ja finaali sekä hyvätasoinen naisten pituushyppy. Aitojen loppuratkaisu meni tiukalle ja Konan painoi hatun tiukasti silmille, jottei Kuopion sekoilu toistuisi. Oli kuulemma pieni deja vu menossa. Naisten pituushypyssä on kyllä taso noussut, sillä ei vielä joitakin vuosia sitten useat hyppääjät hypänneet samassa kisassa yli 6 m hyppyjä. Illan päättänyt miesten tonnivitonen oli myös mielenkiintoinen. Viivalla oli mielenkiintoisia nimiä ja eritoten kiinnosti Samu Mikkonen sekä herrat Panu Jantunen ja Tuomo Salonen, nuo kovat kilpakumppanit jo ainakin 15 vuoden ajalta. ”Vieläköhän konkarit vertyvät mitalivauhtiin”, me pohdimme. Herrat olivat kyllä pelipaikoilla koko kisan ajan, mutta mitalit jäivät saamatta. Loppusuoran alussa olin varma, että Salonen ottaa mitalin, mutta Samu sekä Martti Siikaluoma pitivät pintansa. ”Niin minäkin ajattelin”, Tuomo naurahti, kun kerroin kisan jälkeen mitaliluulostani.

Lisäksi tietysti perjantaina nähtiin Peiposen ja Vainion yhteenotto kympillä ja Partasen Anskun komea enkka! Kotiyleisö kyllä kannusti villisti Vainiota kisan loppuhetkillä. Miesten pituudessa oli tiukka taistelu kullasta ja jäihän sieltä mieleen myöskin Eero Haapalan turhanpäiväinen mussuttaminen. Toki tilanne oli erikoinen, kun vahaan ei jää jälkeä, mutta mies teki itsestään ihan pellen.

Lauantai oli yleisömäärän puolesta hiljainen päivä. Tapahtumia kuitenkin riitti hyvin. Eniten säväytti 3000 m esteiden suvereenit voittajat sekä totta kai naisten 7-ottelu. Esteissä oli hienoa nähdä Eemil Helanderin komea kiri, jolla pistettiin monelle jauhot suuhun. Ja kun sama kiri toistui vielä sunnuntaina vitosella, tuosta pojasta kuulemme vielä!

7-ottelu piti otteessaan loppuun saakka. Pituuskilpailu oli jo hurjan jännittävä, kun Maria Huntington astui kaksi ekaa hyppyään yli! Viimeiselläkään ei varmisteltu ja hurja tuloshan sieltä tuli! Jo keihäskisan aikana aloimme Konanin kanssa tsekkailemaan, että paljonko Marian pitää juosta kasi, jotta hän yltää Dohan MM-rajaan 6300 pistettä. Kun Maria vielä paransi selvästi keihästulostaan viimeisellä kierroksella, päädyimme siihen, että hänen tulisi juosta kasi noin 2.23, jotta raja rikkoontuu. Ennätystasoa siis, mutta Marian juoksu on parantunut niin paljon, että uskoimme rajan rikkoontuvan. Olisi ollut hienoa, että tuo selkeä aikaraja olisi tuotu selville koko yleisölle. Mutta ei. Ei mainintaa koko aikana MM-rajasta eikä siitä, kuinka paljon kasin tulisi liikahtaa. Todella iso miinus kuuluttajille. Vasta muutama minuutti kisan ratkeamisen jälkeen tuotiin ilmi, että siinähän meni MM-raja rikki. Tässä vaiheessa voisinkin todeta, ettei kuulutusporukka vakuuttanut meitä oikein missään vaiheessa viikonlopun aikana. Heikko suoritus.

Sunnuntai oli taas vilkas päivä yleisön puolesta. Hienoja otatuksia esim. miesten kasilla ja vitosella. Naisten vitosella oli pieni yllätys nähdä Suvi Selvenius viivalla. Pieni kanttaaminen Suvilla kesken matkan, mutta hyvin piti asemat loppuun saakka. Partasen Anskulle taas enkka siinä ohessa.

Ennen miesten keihäskisaa oli hieno hetki. Tunnelmallinen musiikki taustalle ja pieni puhe sekä video Jorma Kinnusesta ja myöskin Asko Vehviläisestä. Siihen hiljainen hetki päälle.

Keihäskisa sai komean päätöksen, kun alkuun varsin vaisu kisa alkoi saada hieman tasoa. Ensin Ruuskanen kiskaisi reilun 82-metrisen ja viimeisenä heittänyt Lassi Etelätalo napautti kepin yli 84 metriin ja murskasi Dohan rajan siinä samalla. Luulenpa, että Lassilla käy kutsu Dohaan ja Toni Kuusela jää nuolemaan näppejään.

Keihäskisan päätyttyä meikäläinen lähti kohti junaa ja Joensuuta. Kokonaisuutena hienot kisat ja paljonhan siellä näkyy aina tuttuja ja urheilupomoja. Keli jännitti etukäteen, mutta viileyden lisäksi ei ongelmia ollut. Pieni sadekuuro lauantaina oli melko mitätön siihen nähden, mitä oli luvassa. Kumpparitkin olivat turhaan mukana.

-Jääskis