Jonin tarinaa Savo Gameseista

20.7.2019

Nyt kun on päivän verran ehtinyt huilata Lapinlahden Motonet GP:n jälkeen, kykenee hieman avaamaan, mitä viimeiset viikot ovat pitäneet sisällään.

Mietiskelin itse alkukesästä, kuinka usein olen ollut mukana Lapinlahden kisoissa ja nimenomaan majoitus- ja kuljetuspuolen hommissa. Muistan, että vuonna 2013 minut pyydettiin mukaan kuskailemaan urheilijoita ja luvattin, että saan hakea potentiaalisen ME-aiturin Brianna Rollinsin lentokentältä. Siihen ei sen kummempaa myyntipuhetta tarvittu. Myöhemmin selvisi, että samalta lennolta poimin kyytiin myös varoittamatta paikalle ilmaantuneen Marvin Bracyn, joka oli mukana Rion olympialaisissa 3 vuotta myöhemmin. Niin ja olihan kisoissa samana vuonna myös Aric "Alexin poika" Van Halen.

Vuosi 2013 oli kyllä sellainen, että sen jälkeen ei tarvinnut suostutella enää hommaan mukaan. Vuonna 2014 olin jo mukana toisena vastuuhenkilönä.

Vuonna 2015 otin itse vetovastuun kokonaan kuljetuspuolen hommista. Tuosta vuodesta saakka olen kirjannut ylös urheilijoiden saapumis- ja lähtöajat, hankkinut kuskit heitä kuljettamaan, kuskannut itse sekä järkännyt urheilijoille majoituksen.

Homma kuulostaa helpolta, mutta ei se sitä aina ole. Muutoksia tulee paljon eikä ylimääräiseltä säädöltä vältytä ikinä. Tähän vuoteen saakka Tuomo Lehtinen on ollut Lapinlahdella urheilijoiden hankinnasta vastannut henkilö ja siten hän on ilmoittanut minulle, ketä saapuu ja milloin. Tuomon kanssa läheteltiin satoja ellei jopa tuhansia sähköposteja ja Whatsapp-viestejä, välillä asiaa ja välillä asian vierestä. Välillä meni molemmilla hermokin siihen kaikkeen säätämiseen.

Tänä vuonna pääsin tekemään hommaa Olli Toivolan kanssa. Kuten Tuomokin, Olli on henkeen ja vereen urheilumiehiä, joten yhteistyö kisoja järjestettäessä on ammattimaista ja tietää, että vaikeistakin hommista selvitään.

Erona aiempiin vuosiin oli se, että syystä tai toisesta urheilijoiden aikataulut tulivat varsin myöhään meille saakka. Viikkoa ennen kisoja oli tiedossa ehkä 4 urheilijan aikataulu kaikista reilusta 40 ulkomaan urheilijasta. Ja niihin neljään tuli varmaan jotain muutoksia vielä loppuajalla. Pahimmillaan lentotiedot vaihtuivat samojen urheilijoiden osalta kaksi kertaa reilun vuorokauden aikana.

Urheilijat pyritään toki aina lennättämään mahdollisimman lähelle Lapinlahtea. Tai niin me toivotaan. Joukossa on kuitenkin aina niitä managereita, jotka ostavat lennon vain Helsinkiin saakka, joko säästösyistä, tietämättömyyttään tai sitten jostain muusta syystä. Se saattaa kuitenkin tulla joillekin yllätyksenä, että Helsingistä menee tovi ajella Lapinlahdelle. Siinä ei silloin tietysti auta muu kuin mennä hakemaan autolla Helsingistä saakka tai järkätä junakyyti. Molemmat konstit ovat olleet joka vuosi käytössä.

Kuskaamisten ja ylipäätään talkooväen keräämisen osalta hankaluutta lisäsi tänä vuonna se, että Lapinlahden kisat olivat ensimmäistä kertaa arki-iltana. Siitä syystä Helsingin reissuillekaan ei ollut kuskiehdokkaita jonoksi saakka, joskin ei niitä ikinä ole. Tänä vuonna onneksi hoidin asian niin, että tarvitsi käydä Helsingin reissulla vain kerran.

Kun tietojen saaminen ja siten kyytien järjestäminen jäivät aavistuksen viime tippaan, laittelin aika paljon managereille ja urheilijoille itsekin viestiä sähköpostilla tai Whatsappilla. Helpottaa, kun ei ota välikäsiä mukaan, jos homman voi hoitaa itsekin. Erään Kenian juoksijan kanssa laittelin Whatsappissa viestiä, kun hieman huoletti se, miten hän kaverinsa kanssa pärjää. Olivat nimittäin yhden yön Helsinki-Vantaalla lentokenttähotellissa ja tulivat aamulla sieltä omatoimisesti junalla Lapinlahdelle. "Oky" oli aina kuittaus kun laittelin toimintaohjeita menemään :D Ja kyllähän ne sieltä selvisivät, välillä tuli aina junastakin viestiä.

Ensimmäinen urheilija saapui Lapinlahdelle kolme päivää ennen kisoja eli sunnuntaina. Poimin kyseisen Lawrence Kemboin itse Kuopion kentältä tullessani Joensuusta. Kemboi on estejuoksussa lähellä top10-tasoa maailmassa, joten kova urheilija kyseessä. "Sympaattinen kaveri", sanoisi Mauri Myllymäki. Hänen jälkeensä urheilijoita tuli tasaiseen tahtiin maanantain ja tiistain aikana.

Kahtena peräkkäisenä yönä urheilijoita saapui myös keskiyön jälkeen Kuopion lentokentälle. Kävin heidät itse hakemassa, mikä tietysti vähän yöunissa näkyi. Nukkumaan pääsi noin 2.30 ja sitten 7 jälkeen heti ylös. Nukkuminen ylipäätäänkin on haaste kisoja järjestettäessä, koska tekemistä ja ajateltavaa on paljon. Pää on täynnä ja Excel vilkkuu unissakin kaikkine aikatauluineen ja nimineen. Onneksi oli yölennoilla mukavat urheilijat, sain toisena yönä ruotsalaisurheilijalta vähän kuittia Suomi-Ruotsi-maaotteluiden tiimoilta. Pääsin onneksi kuittamaan kaiken itse Lapinlahden kisan jälkeen, huumorilla toki :)

Pahin säätö ennen kisoja tapahtui vuorokautta ennen kisaa, kun Kuopioon klo 13.50 tulossa ollut lentokone koki jotain teknistä ongelmaa ja kääntyi takaisin Helsinkiin. Kyydissä oli kaksi ulkomaan urheilijaa, joista toisen kielitaito heikko. Heistä verbaalisesti kyvykkäämpi laittoi minulle viestiä Helsingistä ja paikansi onneksi tämän toisenkin urheilijan. Sain tiedon, että heidät todennäköisesti lennätetään Joensuuhun klo 17.40 ja sieltä bussilla Kuopion kentälle. Luonnollisesti olisin halunnut tuohon vahvistuksen, mutta puhelut Finavialle ja Finnairille eivät tuottaneet tulosta, kiitos Suomen tietosuojalain. Ei auttanut kuin ottaa auto alle ja ajaa oletettuun bussin saapumisaikaan Kuopion kentälle. Ja kappas, bussi saapui 5 min myöhemmin molemmat urheilijat kyydissään! Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Itse kisapäivä oli varsin seesteinen epäonnista keliä lukuunottamatta. Koko päivän reilu 20 astetta lämmintä ja sitten kisan aikana sataa. Urheilijoille näytti tulevan kramppeja ja pilke silmäkulmassa minullekin muun muassa Zarck Visser kävi kuittaamassa kelistä ja sanoi lähtevänsä mahdollisimman pian jonnekin lämpimään maahan. Yleisöä onneksi tuli todella hyvin paikalle ja kelistä riippumatta tehtiin kovia tuloksia monissa lajeissa!

Kisat loppuivat noin 21.05, jonka jälkeen kuskasimme loput urheilijat majapaikkaan ja vuorossa olivat ulkomaisten urheiljoiden maksatukset. Mielenkiintoinen urakka sekin, mutta skippasin sen poikkeuksellisesti, jotta pääsin hieman aiemmin nukkumaan. Aamulla oli herätys luvassa 3.50.

Torstaina oli sitten edessä urheilijoiden poislähtö. Poikkeuksellisesti kaikki poistuivat Lapinlahdella samana päivänä, mikä toki tiesi meille kiireistä kuskaamista. Ensimmäisiä urheilijoita vein junalle jo klo 4.30. Sen jälkeen heti klo 5 kohti Kuopion lentokenttää. Toinen kuski lähti viemään porukkaa lentokentälle klo 7 ja itse taas juna-asemalla klo 7.30. Klo 12 aikaan oli lähtenyt jo varmaan 30 urheilijaa pois.

Noin tuntia myöhemmin tapahtui kisaurakan pahin säätö. Olli sai puhelun ulkomaiselta urheilijalta, joka lähti meiltä aamulla junan kyydissä Helsinkiin. Hänen passinsa ja lompakkonsa olivat hukassa! Nopeasti juoksimme tutkimaan hänen huoneensa ja sieltähän ne löytyivät. Seuraava ongelma olikin se, että omistaja on jo Helsingissä ja hänen lentonsa Lontooseen lähtee alle 4 h päästä. Olli otti auton alleen ja lähti Kuopioon, jossa noin 10 urheilijaa odotti lentoaan Helsinkiin. Yksi urheilija suostui ottamaan tavarat mukaansa ja ystävällisen virkailijan avulla olivat saaneet mietittyä järkevän paikan, missä hän tapaa omistajan. Ei ole helppo homma, kun kumpikaan ei ole Helsinki-Vantaalla pahemmin käynyt ja ovat molemmat ulkomaalaisia. Muuta konstia ei ollut, sillä virkailijat eivät matkustajien tavaroita saa mukaansa ottaa. Iltapäivällä saimme helpottuneen viestin, että tavarat löysivät omistajansa.

Viimeinen homma oli se, että toimme pienen joukkion urheilijoita Joensuuhun odottamaan ensi viikon vastaavia kisoja. Samalla pystyin jäämään itse kotiin ja urakka oli siten ohi. Pizzerian kautta kotiin ja aivot narikkaan. Tässä vaiheessa kroppa antoi periksi ja väsymys oli valtaisa. Valehtelematta meni alle minuutti, kun nukahdin illalla. Unta vetäisin helposti 11 tuntia kerralla, kun sitä edellisten kolmen yön aikana tuli yhteensä ehkä 13 h.

Pää on yhä hieman jumissa, minkä huomasi eilen arkihommia tehdessä. Kauppareissulla unohtui noin kolmasosa ruokatarvikkeista, rippilahja jäi ostamatta enkä muistanut ottaa automaatissa ollutta pakettiakaan. Ei ole helppoa.

-Jääskis