Kalevan kisat sekä Lapinlahden Motonet GP Jonin silmin

1.8.2018







Kalevan kisat, Jyväskylä

Jo tammikuussa sain Janne Konan Heikkiseltä viestin, jossa hän kehotti ostamaan aluelipun 4 päiväksi Kalevan kisoihin. Hinta vaivaiset 22 euroa, ei haittaisi, vaikka kisat jäisivät väliin. Otin saman tien älypuhelimen käteen ja kävin tilaamassa liput. Heinäkuun alussa saatiin majoituskin varattua lopullisesti, joten reissu Jyväskylä varmistui pari viikkoa ennen h-hetkeä.

Torstai 19.7.

Matka kohti Jyväskylää starttasi Joensuusta klo 11.45, sillä tapaaminen Jari-Pekassa oli sovittu klo 14. Jari-Pekasta kyytiin hyppäsi Konan. Keli oli helteinen, mutta tarkoituksena oli ajaa auto majoituskämpän parkkiin ja lähteä satamaan katsomaan kävelykisoja. Kumpikaan ei ollut pahemmin SM-tason kilpakävelyä livenä nähnyt, joten tilaisuus piti hyödyntää.

Satama oli hieno paikka järjestää kävelykisat. Helle kiusasi, mutta tuuli virkisti, toki samalla hidasti, urheiljoita. Yleisö oli aivan 1 km reitin äärellä. Kellotimme pari tonnia Aku Partaselle ja totesimme rytmin olevan aika hyvää. Sen sijaan Aleksi Ojalan meno oli selvästi verkkaisemman näköistä. No, tulkinta oli oikea ja Ojalan kisa jäikin kesken, eikä mielestämme hylkäyksen vuoksi. Partaselle ylivoimainen voitto, jäämme jännityksellä odottamaan Berliinin skaboja.

Satamasta suuntasimme kaupan kautta kämpälle. Pirun kuuma asunto, 30 astetta lämmintä. Kaikki ikkunat auki, jotta sai vähän läpivetoa. Kämppä sijaitsi ehkä 800 m Harjun stadionilta, joten pikaisen ruokailun jälkeen suuntasimme katsomaan iltakisoja. Eritoten naisten pituuden karsinta sekä miesten 400 m alkuerät & Juho Pirskanen kiinnostivat. Ei näkynyt hirveästi järkkäreitä kisapaikalla vielä illan aikana, saimme rauhassa ottaa varjopaikat B-katsomosta. Olli Pulkkanen ilmestyi myös paikalle ja tuntui jännittävän kovasti Juhon juoksua. Juho veti kuitenkin hyvän suorituksen ja palkintona finaalipaikka perjantaille! Olli vähän pohti, jaksaako Juho vetää peräkkäisinä päivinä kaksi hyvää nelkun kisaa.

Porukka stadionin lehtereillä koveni koko ajan, sillä säännöllisin väliajoin paikalle tupsahtivat mm. Tommi Liikanen, Jukka Keskisalo, Tuomo Lehtinen, Topi Raitanen, Janne Ukonmaanaho sekä Arttu Vattulainen. Kaikki em. henkilöt kun olivat yhdessä nipussa, niin olisi jonkun bongaajan kameraan tarttunut tilanteesta hyvä otos.

Miesten kymppi oli kova koitos urheilijoille, sillä sää oli todella kuuma. Muutama mies tuntui hoippuvan radalla siihen malliin, että eksymisen riski radalla alkoi olemaan todellinen. Saarijärvelle saatiin kisan päätteeksi Jukka Keskisalon sanoessa uusi kuningas, kun Jaakko Piesanen vei kultaa. Ei jäänyt 30 min maaginen raja kauaksi.

Perjantai 20.7.

Suuntasimme Harjun stadionille jo aamutuimaan katsomaan miesten pituuden karsintaa, 7-ottelun keihästä sekä naisten kolmiloikan karsintaa. Keli oli aurinkoinen ja vähän jännitti, alkaako nahka punoittamaan aurinkokylvyn seurauksena… Puhelin pirisi muutamaan otteeseen Lapinlahden Motonet GP-kisojen tiimoilta. Olli saapui jälleen paikalle ja bongattiin katsomon etulehtereiltä vierekkäisiltä paikoilta kolme saman hiustyylin omaavaa valmentajaa; Joni Jäntti, Heiko Gross sekä Jussi Ihamäki. Kristiina Mäkelä vakuutti karsinnassa ja 7-ottelijat jatkoivat jo edellisenä päivänä alkanutta ennätysputkeaan. Sekä pituudessa että kolmiloikassa oli askelmerkkien kanssa ongelmia, tämän sai huomata myöskin Jäntin valmennettava Riikka kolmiloikassa, sillä 2 ekaa hyppyä menivät mönkään. Tähän väliin täytyy huomauttaa, että Jäntillä oli kisoissa mukana 5 henkilökohtaista valmennettavaa, joista 4 ensikertalaisia. Mahtavaa!

Iltapäivällä suuntasimme Jannen ja Ollin kanssa noin 8 kilometrin juoksulenkille. Oli hankalaa, aluksi oli pirun tukala olla, ennen kuin hikoilu lähti kunnolla käyntiin, ja sen jälkeen hikeä valuikin sitten tolkuttomasti. Vauhti ei päätä huimannut, mutta kyllä oli mulle tuolla kelillä jo pk2 treeni ihan kirkkaasti.

Iltakisojen anti olikin sitten huikea!! Loistava keli, katsomot täpötäynnä ja jouduimme hakemaan aluksi hyvää istumapaikkaa. Olimme kuitenkin hyvin hereillä, kun kuulutus kertoi, että aluelipulla pääsee poikkeuksellisesti myös B-katsomoon. Sillä sekunnilla tapahtui meidän kisapäivien kovin pyrähdys! Lajivalikoimasta illan osalta voitaneen mainita naisten pituuden finaali, naisten seipään finaali, 400 m ja 1500 m finaalit miehillä ja naisilla, naisten kymppi sekä pika-aitojen alkuerät sekä finaalit. Siinä oli ilotulitusta kerrassaan. Wilma Murto, Alisa Vainio, Aino Pulkkinen, Markus Teijula, Sara Kuivisto sekä pika-aitureiden kärkimenijät säväyttivät. Panu Jantunen yllätti pronssillaan, vaikkei tietääksemme ole enää panostanut juoksuun niin paljoa. Lotta Haralan kisa johti kyyneliin. Ihmetystä herätti se, miksei Wilma Murto ainoana kilpailijana korottanut rimaa 1 cm yli SE:n? Eikö ole sallittua SM-kisoissa, vaan korotukset ovat kaikki ennalta määrättyjä?

Lauantai 21.7.

Keli oli odotetun kaltainen elikkäs vesisadetta. Aamupäivällä oli luvassa 800 m alkuerät ja muutama Kuopion Reippaan juoksija tulessa, joten keliä uhmaten lähdimme kohti stadionia. Sateesta huolimatta keli oli tosi lämmin, 21 astetta. Hiki valui, kun takki päällä käveli Harjulle.

Satuimme pääsemään A-katsomoon katon alle, mikä oli onni, sillä miesten kasin aikaan satoi vettä aivan törkeästi. Alkuerät eivät tarjonneet yllätyksiä, mutta Juho Pirskasen, Kirsi Pekkasen ja Maria Murtorinteen eväät olivat syötyjä viimeisen 200 metrin aikana. Hienoa kuitenkin nähdä Kirsikin taas radalla vaikean polvivamman jälkeen!

Aamusession jälkeen piti ottaa pienet päikkärit. Kämppä oli yhä kuuma, noin 28 astetta. Unet latasivat hyvin kohti illan tiivistä rupeamaa, jossa odotti mm. miesten pituus, naisten keihäs, 100 m juoksut, miesten 5000 m, naisten 3000 m esteet sekä naisten kolmiloikka. Keli oli ilta-aikaan parempi kuin mitä ennusteet lupailivat, vettä ei satanut käytännössä lainkaan! Ja hyvä ettei satanut, sillä jälleen katsomot olivat täynnä. Illan aikana sattui tulemaan vastaan myös muuan Arto Sikanen. Artsi oli ollut kuulemma paikan päällä jo perjantaina. Tituleerasi jo tässä vaiheessa kisoja ehkä parhaimmaksi Kalevan kisoiksi, missä on ollut! Ja se on paljon sanottu se.

Miesten vitonen oli Arttu Vattulaisen show. Mies on huippuiskussa. Piesaselle toinen mitali. Katajan nuori Mika Kotiranta teki hienon juoksun vetäisten kymppisakkiin hieman päälle 15 min ajalla. Mikallakin oli valmentaja Tuomo Lehtisen mukaan kesän aikana vaikeuksia, aineksia parempaankin tulokseen on todellakin olemassa.

Sandra Erikssonin juoksua odotti moni innolla. Kuitenkin jo heti alkumatkasta kävi ilmi, että lopputulos ei tule olemaan toivottu. Esteitä oli vaikea lukea ja lähestyä, lantio tippui ja jo hyvissä ajoin Sandra jäi Camillasta. Camillalle suvereeni mestaruus, mutta mestaruuden hinta oli kova näin jälkikäteen todettuna. Kausi päättyi tuohon kisaan ja jalkamurtumaan.

Kristiina Mäkelä oli loikkapaikalla äärimmäisen vakuuttava. Koko stadion kannusti ja lopputuloksena kauden ensimmäiset 14 metrin ylitykset, kerralla peräti 5 kappaletta! Päivän päätteeksi olleet sadan metrin loppukilpailut tarjosivat dramatiikkaa, kun kotiyleisön edessä juossut Hanna-Maari Latvala otti varaslähdön, jonka seurauksena hylkäys. Juoksija itse protestoi tuomiotaan kovasti, mutta ei auta itku markkinoilla.

Sunnuntai 22.7.

Viimeinen kisapäivä, jälleen aurinkoinen keli. Aamulla sai nukkua pitkään, sillä paikan päällä ei tarvinnut olla kuin iltapäivän puolella. Alkajaisiksi ollut naisten kiekko oli varmasti hieno hetki etenkin Sanna Kämäräiselle, joka on tehnyt täksi kesäksi paluun kilpakentille. Lopputuloksena taas mestaruus, Salla Sipposen heitto oli puolestaan täysin sekaisin.

Miesten 200 metrillä Oskari Lehtosen juoksu oli vakuuttavaa, etenkin kaarrejuoksu ja siitä ulostulo. Kellokin tykkäsi ja selvä suosikki finaaliin Eljas Aallon ohella. Naisten vastaavalla matkalla Sara Francis näpäytti Hanna-Maari Latvalaa ja vei oman alkueränsä voiton omalla ennätyksellä ja kovalla ajalla 24,11. Toisessa alkuerässä Milja Thureson ja Aino Pulkkinen vetivät myös todella hyvin.

Naisten korkeuskisa tarjosi pientä jännitystä, sillä Ella Junnilan nilkassa näytti olevan jotain vialla. Jalka oli teipattu ja Ella piteli jalkaa hyppyjen jälkeen. Kylmäpussikin oli käytössä….Mestaruus jäikin saavuttamatta, kun Eleriin Haas korjasi koko potin.

Naisten vitosella oli selvä käsikirjoitus; muut vetävät, Kristiina Mäki seuraa. Näin kävikin ja Mäki avasi pitkän kirin loppumatkalla. Ero kasvoi muihin, mutta Kristiina arvioi omat voimansa ehkä hieman väärin ja Janica Rauma pääsi todella lähelle viimeisellä satkulla!

Naisten 800 m oli yksi päivän helmistä. Vaikkei sitä kukaan ole virallisesti sanonut, niin Aino Paunonen oli tasan tarkkaan jäniksenä Sara Kuivistolle noin 600 metrin matkan. En usko, että Aino veti sattumalta juuri passelia vauhtia ja Sara seurasi kiltisti perässä. Kuivisto veti hurjan viimeisen 200 metriä ja alitti koko alkukesän jahtaamansa Berliinin rajan!! Ainon suunnitelmana oli varmaankin sinnitellä kakkosena maaliin, mutta Jonna Julin livahtikin loppusuoralla ohitse. Ainolle kuitenkin pronssia.

Miesten keihäs ei tarjonnut pahemmin yllätyksiä. Ei siinäkään mielessä, että Helander astui jälleen yli yhden pitkän heittonsa. No, mestaruus on aina mestaruus, mutta pientä huolimattomuutta pojalla tuntuu olevan viivalle tulemisen kanssa.

200 metrin finaaleissa oli kovaa vauhtia tarjolla. Milja Thureson, Aino Pulkkinen ja Sara Francis vetivät kaikki kovat ajat ja omat enkkansa, Hanna-Maari Latvala jätti syystä tai toisesta finaalin väliin. Miehissä Oskari Lehtonen oli omaa luokkaansa, eikä loppuaikakaan mennyt pahasti 21 sekunnin huonommalle puolelle.

Noin klo 18 pääsimme starttaamaan kotimatkalle. Nahka punoitti pahaenteisesti, kun oli viettänyt sen 4-5 tuntia suorassa auringonpaisteessa, tietenkin ilman aurinkorasvaa. Väsymys hieman painoi kotimatkalla, mutta ainakin uni maittoi hyvin omassa sängyssä. Unet tulivat tarpeen, sillä heti seuraavana päivänä oli edessä paluu arkeen ja Lapinlahden ”Savo Gamesien” pariin…

 

Lapinlahden Motonet GP

Toimin tänä vuonna Savo Gamesien majoitus- ja kuljetusvastaavana, kuten niin monena vuotena aiemminkin. Suomeksi sanottuna urheilijamanageri Tuomo Lehtinen ilmoittaa minulle urheilijat, jotka tarvitsevat majoituksen ja sen, jos heidät pitää hakea lentokentältä, juna-asemalta tai bussipysäkiltä ja viedä sinne takaisin kisojen päätyttyä. On minun vastuullani, että majoitukset on varattu, kuskaamiset toimivat ja toisaalta olen myös henkilö, joka kuskit hankkii. Homma vaatii satoja viestejä sähköpostissa ja whatsappissa ja niitä vaihdetaan viikkojen ajan.

Kommelluksilta ei vältytä näissä hommissa ikinä. Tuomo lähetti minulle Qatarin 1500 metrin juoksijan lentotiedot. Liput olivat portugaliksi, mutta tsekkasin numeropäivät ja kellonajat. Huomion kuitenkin kiinnitti kuukauden kohdalla ollut lyhenne Set. Jotenkin en oikein nähnyt, miten tuo viittaisi heinäkuuhun, vaan lähinnä mieleen tuli englannin September eli syyskuu. Näinhän siinä oli käynyt, että lennot oli buukattu väärälle kuukaudelle. Meni pari päivää ja tuli uudet liput, tällä kertaa heinäkuulle.

Jo heinäkuun alussa oli tiedossa, että lentojen kanssa tulee olemaan ongelmia. Kuopiorock sattuu kisojen kanssa samalle viikonlopulle, ja varmaan osittain siitä syystä tiettyjen Kuopion lentojen hinnat olivat pilvissä. Ja kun niin käy, se tietää sitä, että urheilijoiden lentomatka loppuu ja alkaa Helsingistä ja se puolestaan tiesi meille Helsingin ajoreissuja. Varauduin tuohon jo hyvissä ajoin ja aloitin kyselyt, ketkä kuskit pääsisivät ajamaan Helsingin reissun. Ongelma ei tosin ole pääsemisessä vaan siinä, ketkä kehtaavat sinne saakka lähteä huvikseen ajelemaan. Jälleen kerran kävi selväksi, ettei kovin moni.

Päätin jo hyvissä ajoin, että menen pari päivää ennen kisaa Lapinlahdelle. Keskiviikkona lähetin aamulla majoituslistan Lapinlahden Portaanpäähän, jotta osaavat siellä katsella avaimet valmiiksi majoittujille yms. Ei olisi vielä kannattanut lähettää, sillä ainakin 4 muutosta tuli vielä torstaiaamuun mennessä. Noissa hommissa kannattaa varautua siihen, että muutoksia tulee. Tulee poisjääntejä ja viime hetkellä buukataan uusia urheilijoita, joiden lennot tulevat sitten mahdollisesti yllätyksenä.

Torstaiaamuna alkoi olla palaset kohdillaan, kaikkien urheilijoiden menolento oli tiedossa, tosin 6 urheilijan paluulento oli hämärän peitossa. Tilanne oli myös sellainen, että torstaina piti lähteä tila-autolla Helsinkiin, perjantaina henkilöautolla sama reissu ja sunnuntaina tila-autolla sekä henkilöautolla taas Helsinkiin. Sunnuntain kyydit olivat 1-2 henkilöä vaille täysiä, joten nuo 6 kysymysmerkillä olevaa urheilijaa hieman jännittivät. Kaikille ei muutenkaan pystynyt autokyytiä järjestämään erinäisistä syistä johtuen, joten ostin jo hyvissä ajoin heille juna- ja bussilippuja. Kokonaisuudessaan käytin lippuihin itse asiassa 550 euroa, joten tulihan niitä muutama ostettua.

Suuntasin torstaiaamuna apurini Helin kanssa kohti Lapinlahtea. Perille päästyäni odotti yllätys, sillä meillä olikin käytössä vain 1 tila-auto normaalin kahden asemasta. No, tuo tuotti ongelmia oikeastaan vain yhteen torstain lentoon, sillä nyt jouduimme hakemaan 13 urheilijaa Kuopion lentokentältä neljällä henkilöautolla.

Ensimmäisenä Lapinlahdelle saapui Marokon juoksija Chakib Lachgar. Mies oli saapunut Helsinkiin keskiviikkona, yöpyi siellä yön yli ja hyppäsi torstaiaamuna Onnibussin kyytiin. Oli ilmeisesti omatoimisesti varannut kyydin. Häneltä tuli hieman huonolla kielitaidolla puhelimeeni tekstiviesti, jossa hän ilmoitti saapuvansa Lapinlahdelle klo 13.25. Aika oli tosin itselläni tiedossa jo etukäteen. Hommassa kävi vain hieman huonosti, sillä bussi ei aja bussiaseman kautta, vaan pysähtyy 5-tien varressa, jos tajuaa painaa nappia. No eihän Chakib tajunnut. Noukittiin mies sitten Iisalmesta saakka kyytiin.

Lehtisen Tuomo saapui myös torstain aikana Lapinlahdelle. Mies vaikutti yllättävän rennolta, vaikka kiirettä oli varmasti piisannut ja unet jääneet vähiin. Tuomo kertoi samalla, että Elmo Lakka jää kisoista pois, sillä takareidestä oli napannut ilmeisesti treeneissä. Toivotaan, että Elmon jalassa ei ole sen kummempaa ja mies on täydessä iskussa Berliinissä.  

Kävin torstain aikana vielä kolme kertaa Kuopion lentokentällä. Viimeisen kerran tosin perjantain puolella, sillä lento saapui 00.40. Tai itse asiassa vasta 01.13. Siitä ajo Lapinlahdelle ja nukkumaan hetkeksi. 02.30 silmät kiinni, mutta jo 7 aikaan ylös. Perjantai oli myös hyvin tiivis päivä, sillä hakuja oli sekä Lapinlahden juna-asemalta että Kuopiosta. Yksi kuski oli siellä Helsingissä. Samaan aikaan urheilijoita käytettiin kaupassa ja urheilukentällä ja pistäydyin illalla vielä edustamassa talkooinfossa. Kuopion lentokentälle saapui infon kanssa samaan aikaan lento, jossa piti tulla 9 urheilijaa. Tuli lopulta vain 3, sillä yhden managerin kaikki 6 juoksijaa (Australiasta yms.) olivat missanneet lennon. Tuomo naputteli muutaman viestin ja sai asialle vahvistuksen, uusi lento tulee taas yöllä 00.40. Siinä on jätkillä ja naisilla jalka herkkänä seuraavan päivän kisassa, kun koko päivän viettää lentokentällä ja lentokoneissa sekä yöunet jäävät lyhyeksi. Perjantaina majapaikkaan saapui myös ainoa ihminen maailmassa, joka on heittänyt keihästä yli 100 metriä! Näette hänet oheisesta kuvasta. Hän toimii Intian Neeraj Chopran taustalla.

Kisapäivä koitti lauantaina. Pilvinen sää ja alle 20 astetta lämmintä. Mitäs ihmettä, piti olla 26 astetta ja puolipilvistä. Lopulta kävi niin, ettei aurinko käytännössä paistanut ja lämpötila jäi odotettua matalammaksi. Kylmä ei tietenkään ollut, mutta jotkut olisivat kaivanneet enemmän lämpöä.

Itse kisojen aikana sattui ja tapahtui. Suomen miesten pikaviestiporukka pääsi juoksemaan kilpaa ulkomaan menijöitä vastaan. Tai siis niin piti. Jamaikan poika veti liinat kiinni ennen viestiä eikä halunnut juosta. No Suomen pojat vetivät yksinään ja pieleen meni. Veti vähän ilmeitä kireäksi järjestäjäporukassa.

Toinen kireyttä aiheuttanut tilanne sattui sitten naisten pika-aidoissa. Pari varaslähtöä ekassa alkuerässä ja niistä hylkäykset. Neziri ja Kerekes kuitenkin juoksivat kisan ja pian alkuerien jälkeen tulikin tieto, että he pääsevät juoksemaan finaalissa. Nooralotta valmistautui hymyillen finaaliin ja näytin naiselle peukkua. Ilo jäi lyhyeksi, sillä uusi kuulutus kertoi, että on tehty vastaprotesti, joka meni läpi ja hylkäykset jäävät voimaan. Näin ollen finaalin lähtölista muuttui ja pienimuotoinen sota oli kentällä valmis. Nooralotalla oli tavarat lentäneet eikä mennyt aikaakaan, kun hän poistui miehensä kanssa todella äkäisen oloisena autoon ja hiekka pöllyten ajoivat pois. Eivät jääneet enää Lapinlahdelle yöksi, kuten tarkoitus oli.

Kisat päättyivät noin klo 21.30 ja jo ennen kello 22 saatiin ulkomaisten urheilijoiden maksatukset käyntiin majoituspaikassa. Niissä menikin sitten se noin 3 tuntia, mikä ei itse asiassa ole edes kovin pitkä aika. Joskus menee pidempäänkin. Se on joka tapauksessa aika hektinen setti pitkän ja hikisen päivän päätteeksi. On nälkä ja väsyttää. Urheilijat ovat kuitenkin tyytyväisiä, kun saavat rahaa.

Maksatusten kanssa samaan aikaan tuli pieniä ongelmia paluukyytien kanssa. Pari urheilijaa tajusi kertoa, että heidän paluulentonsa on muuttunut aiemmasta. Noista selvittiin kuitenkin pienillä järjestelyillä. Nukkumaan ryhdyin 01.30.

Aamulla (=yöllä) oli herätys jo 03.30. 8 urheilijan/valmentajan autokyyti piti laittaa matkalle Helsinkiin, lähtö oli jo 04.15. Ihme kyllä, kaikki kyytiin lähtevät olivat ajoissa paikalla eikä kukaan nukkunut pommiin. Nukahdin hetkeksi ja heräsin viideltä, sillä minun piti yrittää vaihtaa yksi VR:n junalippu. Puhelinpalvelu nimittäin aukesi viideltä. No, lipun vaihto ei onnistunut, sillä aiempi lippu oli Lapinlahti-Helsinki lentoasema ja olisin halunnut vaihtaa sen varhaisempaan junaan Kuopio-Helsinki lentoasema. Viimeksi mainittu juna ei pysähdy Lapinlahdella ja koska kyseessä eri lähtöasema, vaihto ei ollut mahdollinen. Löin luurin korvaan ja ihmettelin tilannetta.

07.15 pääsin itsekin kuskihommiin, sillä lähdin viemään kolme urheilijaa Kuopion juna-asemalle. Samaan aikaan kanssani starttasi henkilöauto 4 urheilijan kera kohti Helsinkiä. Pakko myöntää, että ajoreissun aikana meinasi aavistuksen väsyttää.

Hiljalleen sunnuntain aikana majoitustilat tyhjentyivät ja lounasaikaan paikalla oli enää noin 20 henkilöä. Iltaa kohti määrä pieneni vielä seitsemään. Ei ollut enää kiire, joten ehti tutustumaan samalla noihin viimeisiin urheilijoihin vähän paremmin. Mielenkiintoinen tapaus oli tämä Ruotsin 1500 m juoksija Yolanda Ngarambe. Yolandan äiti on suomalainen, mutta asuu Ruotsissa, joten Yolanda ymmärsi suomea todella hyvin ja puhui sitä itsekin yllättävän sujuvasti. Maanantaiaamun klo 06.00 lennolla Kuopiosta poistui kaksi urheilijaa ja 07.41 lähti junaan kolme urheilijaa. Junakyytiin meinasi tulla kiire, sillä vielä klo 07.20 eräs junaan lähdössä ollut naisurheilija oli vielä suihkussa! Siitä olisi tullut minulle Helsingin ajoreissu, mikäli olisi missannut junan. Onneksi ehdittiin ajoissa.

Aamun aikana palauttelimme vuokra-autoja Iisalmeen ja Kuopioon. Emme tarvinneet niitä enää kahta urheilijaa varten, mahdolliset lyhyet ajot voisi hoitaa omalla autollani. Klo 12 nappasin viimeiset urheilijat ja apurini Helin kyytiin ja ajoimme Kuopion lentoaseman kautta Joensuuhun. Urakka oli päätöksessä ja takki ns. tyhjän tuntuinen. Päällimmäisenä oli kuitenkin fiilis, että kaikki meni hyvin ja saamamme palaute oli hyvää. Eiköhän sitä taas ensi vuonna uudestaan!

-Jääskis