Elämää ja maallista...

25.5.2017



 Helatorstain satoa…..

Mikkosen Samun juttu Savon Sanomissa:

Viikolla oli Savon Sanomissa iso ja hyvä juttu Samu Mikkosesta. Tässäpä muutamia poimintoja jutusta.

Samu joutuu selittelemään, miksi ei tee muuta kuin juoksee. ”Suomessa ajatellaan yleisesti, että juoksu voi olla vain harrastus. Sitä ei oteta tosissaan. Se on harmi. Ihmettelijöistä huolimatta meinaan kuitenkin kokeilla seuraavat vuodet vain juoksemista. Minulla on elämässäni vain tämä hetki kokeilla, mihin oikeasti pystyn.” Niin…..tarviiko 20-vuotiaat lätkän pelaajat tai futisnuoret selitellä kenellekään, että mitä muuta sä teet kuin pelaat?

Samu aloittaa ratakauden nyt sunnuntaina Belgiassa, jossa matkana on 1500m. Belgian kisaa edeltävän viikon yksi pääharkoista oli klassikkoveto: 5x1000m parin minuutin palautuksella. ”Tonnit kuuluvat minun ohjelmaani. Silloin kun ne kulkevat, niin se on tosi kiva treeni. Toivottavasti Belgiassa alitan 3.50. Tavoite on, että kisasuoritus on kehittävä. 22-v EM-kisaraja on 3.45.50. En ole koskaan ollut arvokisoissa. Se olisi kova juttu”.

Samua valmentaa hänen ukkinsa Seppo Paunonen. Ulkopuolisten neuvoja kaksikolle satelee ihan kiitettävästi. ”Minulla ei riittäisi päivässä tunnit harjoitteluun, jos tekisin niin kuin kaikki muut haluavat. Meillä on valmentajan kanssa koko ajan oma juttumme. Siitä ei hyvä seuraa, jos tekee vähän tuolta, vähän täältä ja säntäilee joka ohjeen perään. Mutta virheitä ei pelätä. Virheitä saa tehdä. Niiden kautta oppii rajansa”.

Jutussa myös kestvalmentaja Jukka Keskisalo antaa kommenttinsa. ”Odotukset tulevaan kesään ovat mielenkiintoiset. Alla on nyt hyvä talviharjoittelu. Jo syyskausi oli onnistunut. Se näkyi halleissa. Yksi iso asia on itseluottamus. Nousu kärkeen antaa lisää virtaa. Toivottavasti ei kuitenkaan liikaa. Haastavaa on siirtyä aikuisten sarjaan. Aika moni heittää pyyhkeen kehään. Kuvioon liittyy tuossa iässä paljon ulkourheilullisia asioita. Olisi mukavaa, jos päätöksiä tehtäisiin urheilun ehdoilla eikä torpedoitaisi kilpauraa”

Niin….Sav Sanomien hienon jutun oli tehnyt Poikosen Outi, joka tietää lajista aikas mukavasti. Outi on itsekin kovakuntoinen kestojuoksija. Taitaa kymppi mennä alle 45 ja puolikas lähelle puoltatoistatuntia.

 

Helatorstain Kallavesj kymppi Rauhalahdessa:

Tulipa käytyä hölkkäämässä. Pakkohan se oli, kun Järveläisen Arin kanssa oli sopimus päällä. Kun Ari tuli Karttulan kujille, niin meikän oli mentävä Rauhalahteen. Huono sopimushan tämä oli minun osalta, kun jouduin juoksemaan kympin kun Ari pääsi kahdella kilsalla.

No eikun mukaan mentiin. Keli oli lämmin. Äkkiseltään keitti ihan kunnolla. Reitti oli 2 x 5km. Ihan miellyttävä reitti. Alku pari kilsaa helppoa alamäkiosuutta, mutta loppuosa olikin sitten ylämäkivoittoista. Tai sille se ainakin tuntui. Tavoite oli taivaltaa ”ei täysillä meiningillä”, mutta lopulta se oli kaikki pelissä menoa. Eka 5km oli jotain 21.35 ja loppuaika 43.27. Hieman tippui meno lopussa, sillä seiskassa olin jo aika pihalla. Pakko olla kuitenkin tyytyväinen, koska ei ole viime viikoilla ollut oikein kevättä rinnassa eikä varsinkaan jaloissa. Tasan viikko sitten meni Kajaanissa kymppi 45.30 ei ihan täysillä juosten, joten siitä se parani kuitenkin.

Rauhalahdessa oli juoksijoita alle 80 eli vähemmän kuin viime vuonna. Tämä on trendi, mutta se ei Järveläistä häirinnyt: ”En jaksa enää murehtia osanottajamääriä. Tulee ketkä tulee ja me vaan järjestetään kisat”. Mielenkiintoinen oli sen sijaan laittaa kaikki juoksijat paremmuusjärjestykseen kansainvälisen taulukon mukaan, eli ikä/sukupuolitulokset, jossa jokaisen aikaa verrattiin voimassa olevaan ME-tulokseen. Siinä vertailussa meikä kipusi sijalle 13. Voiton vei ja näin ollen tapahtuman kovin kasvo oli Kauppisen Hannu.

 

Ja lopuksi hieman maallista…..

Tänäänhän oli Koiviston Manun valtiolliset hautajaiset. Teeveenkin perusteella todella vaikuttava tilaisuus. Myös Rauhalahdessa pidettiin hiljainen hetki ennen palkintojenjakoa.

Kestävyysjuoksuvalmentajista talven aikana poistui ajasta ikuisuuteen myös Jaakko Honkanen. Monelle nimi ei kerro mitään, mutta Jaska oli SUL:n kestjuoksuvalmentaja 90-luvun puolivälissä. Jaska antoi ja kertoi myös silloin omia näkemyksiään tiimimme Annelle, joka takoi silloin kovaa tulosta. Itsekin sain Jaskan kanssa jutella kestjuoksun saloista ja upeita kokemuksia sain Jaskalta. Hänhän toimi Harri Hännisen henk valmentajana ja samaa mieltä olen kuin Harri: Jaska oli  rauhallinen, joustava ja lojaali persoona. Vielä voisi lisätä, että hän oli helposti lähestyttävä kasvo, joka asettui urheilijan ja valmentajan tasolle, eikä todellakaan näytellyt missään mitään Europaan omistajaa. Tällaisia tyyppejä soisi näkevän tänäkin päivänä!

 

-Artsi

 

Ja vielä….

Eilisessä Ilta-Sanomissa oli kansalaisille 10 ohjetta hautajaisiin. Ohje numero 4 kertoi, että ilme on syytä pitää normaalia vakavampana hautajaisissa.  Hymyily on ihan sallittua, mutta kovaan ääneen nauramista tulisi välttää. Uskomatonta….ollaanko me noin idiootteja, ettei tajuta moisia asioita.