Parin eliittikisan jorinoita

24.7.2015

Sirena Alisen haastattelua
Sirena Alisen haastattelua
Japanin kovia kasvoja
Japanin kovia kasvoja
Yölennolla saapuneita
Yölennolla saapuneita
Kodalla käymässä
Kodalla käymässä
Kodalla käymässä
Kodalla käymässä
Cotton & Morris
Cotton & Morris
Porrasjuoksua
Porrasjuoksua
Mahoney & Morris poniajelulla
Mahoney & Morris poniajelulla
Joukko urheilijoita
Joukko urheilijoita
Urheilijat lähdössä Joensuuhun
Urheilijat lähdössä Joensuuhun
Morris & Atchoo
Morris & Atchoo
Minä & Morris
Minä & Morris

Lapinlahden ja Joensuun eliittikisat Jonin silmin

Parina viime vuotena olen ollut Lapinlahden eliittikisoissa lähinnä autokuskin roolissa, mutta tänä vuotena toimenkuvan osalta tapahtui pieni ylennys. Olin tänä vuonna majoitus- ja kuljetusvastaava, mikä tarkoitti sitä, että urheilijamanageri Tuomo Lehtinen ilmoitti minulle urheilijoiden lentoaikataulut, majoitustarpeen ja muut mahdolliset tarvittavat tiedot. Minun vastuullani oli sitten huolehtia siitä, että majoitusta tarvitseville oli huone varattuna ja toisaalta se, että urheilijoita oltiin hakemassa oikeaan aikaan lentokentiltä ja juna-asemilta. Urheilijoita ei tietenkään voida hakea ilman kuskeja, joten heidätkin piti hankkia ennen kisojen alkua. Tuokaan tehtävä ei ollut helppo, sillä monella oli menossa lomareissua, Ilosaarirockia ja vaikka mitä muuta.

Lehtisen Tuomon kanssa tehtiin näiden kisojen osalta eniten yhteistyötä. Ensimmäinen sähköposti Tuomolta saapui kisoihin liittyen kaksi kuukautta sitten. Tuossa viestissä hän ilmoitti kolmen japanilaisen henkilön saapumisesta. Siitä lähtien sähköposteja sekä puheluita on tullut Tuomolta enemmän tai vähemmän reippaalla tahdilla. Viimeiset vajaa kaksi viikkoa ennen kisoja olivat kiireisiä; sähköpostia tuli 10-25 joka päivä ja jokaisessa ilmoitettiin jotain asiaa, mikä piti itselleen kirjata jollakin tavalla ylös. Kaiken kaikkiaan Tuomolta tuli kisoihin liittyviä sähköposteja 123 kappaletta, eli ihan ”kiva” määrä.

Ensimmäinen urheilija, pika-aituri Sirena Alise, saapui Lapinlahdelle jo viikkoa ennen kisoja. Hänellä saattoi aika käydä hieman pitkäksi ensimmäisinä päivinä, mutta annoimme hänelle mokkulan lainaan, jotta hän pystyi surffailemaan netissä ensimmäiset päivät. Sirena nimittäin vietti ensimmäiset päivät sellaisessa majoituspaikassa, jossa ei ollut langatonta yhteyttä. Muita urheilijoita alkoi saapua Lapinlahdelle sitten keskiviikkona. Kaikki ulkomaiset ja liki kaikki kotimaiset urheilijat majoitettiin torstaista alkaen Portaanpään opiston tiloihin. Minun tehtävä olikin tuona aikana viettää majoitusvastaavana mahdollisimman paljon aikaa siellä. Se tarkoitti käytännössä sitä, että olin siellä klo 8-24 joka päivä, lukuun ottamatta hetkiä, jolloin olin itse ajamassa autoa tai hoitamassa muita juoksevia asioita. Yöunet jäivät väkisinkin vähiin, 5-6 tunnin keskiarvolla mentiin.

Voin sanoa, että työhommat Lapinlahdella sujuivat omalta osaltani hyvin. Toki kaikkia pieniä kommelluksia sattui matkan varrella; yksi urheilija vietti yön ulkona, toisen piikkarit unohtuivat Lontooseen, urheilijoita ei saapunut sovittuina aikoina, peruutuksia ja muutoksia... kaikkea mahdolllista. Itse kisan jälkeen sunnuntaina olin oppipoikana maksatuksessa, jossa ulkomaisille urheilijoille maksettiin palkintorahat ynnä muut erikseen sovitut korvaukset. Maksatuksessa vierähti tovi jos toinenkin, mutta mielenkiintoista hommaa vaikutti olevan!

Virallisten tehtävien lisäksi minun ja työkavereiden hommana oli totta kai huolehtia myös siitä, että urheilijat viihtyisivät Lapinlahdella. Tuohon hommaan olemme yrittäneet aiemminkin panostaa, mikä johtuu ainakin nykyisin osittain siitä, että Joensuun kisaan menossa olleet urheilijat majoittuivat Lapinlahdella keskiviikkoon saakka. Monet urheilijat siis asuivat siellä noin viikon! Yhtenä lähtökohtana pidimme niinkin yksinkertaista asiaa kuin ystävällisyyttä ja hymyilyä. Sillä on iso vaikutus, kun kisajärjestäjät tulevat kysymään urheilijan kuulumisia, tervehtivät ja viettävät heidän kanssaan edes pienen hetken. Lisäksi maanantaina ja tiistaina olivat vuorossa grillaaminen kodassa sekä vierailu Pajujärven mansikka- ja juustojuhlilla. Viimeksi mainitussa oli ohjelmassa muun muassa poniajelua, turvakengän potkaisua sekä porrasjuoksua. Väitän, että jokainen mukana ollut urheilija nautti noista illoista, mm. Richard Browne ja Joe Morris kehuivat Lapinlahden kisareissun olleen paras kisareissu ikinä. Aika moni lupasi tulla ensi vuonna uudestaan, mutta saa nähdä.

Urheilijat, jotka lähtivät kisaamaan myös Joensuuhun (noin 40 kpl), siirrettiin keskiviikkona Joensuuhun bussilla. Itse lähdin muutama tunti perässä samaan suuntaan, sillä otin matkan varrelta Kuopion lentokentältä kyytiin kolme Joensuuhun tulevaa urheilijaa. Tai itse asiassa otin neljä, viimeisen tosin meinasin ”unohtaa” kentälle. Minulle oli ilmoitettu, että kentälle tulee kolme urheilijaa, tiesin heidän nimetkin, mutta ajeltuani 5 min poispäin kentältä sain puhelun, että kentällä on neljäskin urheilija. No ei ongelmaa, U-käännös ja hakemaan viimeinenkin kyytiin.

Eilinen kisapäivä Joensuussa menikin sitten kisatoimistohommissa, noin 10 tuntia kaiken kaikkiaan. En kuitenkaan ollut vastaavan roolissa, joten hieman vähemmällä stressillä päivästä selvisi. Mukava päivä, mutta väsy alkoi painamaan raskaan pariviikkoisen vuoksi. Kisarupeaman päätyttyä kuitenkin sekä me järjestäjät että urheilijat halusimme lähteä käymään hieman kaupungilla After Gamesien merkeissä. Urheilijoita lähti lopulta matkaan varmaan liki 15. Samalla sanottiin siinä ”heipat” urheilijoille, joita ei enää tänään ehditty näkemään. Lähdin itse aamulla ajamaan urheilijoita Kuopion lentokentälle klo 10.40. Noin klo 13 ajoin vuokra-auton Kuopion keskustaan ja siihen päättyi osuuteni tämän vuoden eliittikisoissa. Jo tässä vaiheessa uskallan kuitenkin luvata, että myös ensi vuonna näissä merkeissä pariviikkoinen tulee vierähtämään!

Ohessa hieman kuvia matkan varrelta. Valitettavasti ei nyt väsyneenä irtoa enempää juttua, mutta kirjoittelen sitten vieraskirjaan täydennystä jos jotain tulee mieleen!

-Joni