Toimituksemme tavoitti tiimin Sadun ja kyseli kuulumisia

12.8.2014

1. Morjesta Satu! Kesä lähenee loppuaan ja kouluissa on alkamassa uudet lukukaudet. Mitä kesääsi on sisältynyt ja mitä urheilurintamalle kuuluu?

-Moi! Kesäni on ollut tänä vuonna hieman tavallisuudesta poikkeava. Kun treenit ja kisat eivät ole olleet rytmittämässä elämää, on pystynyt olemaan menossa ilman rajoitteita. Paljon on tullut matkusteltua ja kotona ei ole hirveästi joutanut olemaan. Mainitsemisenarvoisia reissuja ainakin vajaan viikon mittainen matka Ruotsiin sekä kisaturistointi Kestävyyskarnevaaleilla, Joensuun eliitissä sekä Kalevan kisoissa. Urheilurintamalla kesä oli aika hiljainen, mutta liikuntarintamalla tapahtui kyllä. Koko kesänä en ole tavoitteellisesti harjoitellut, mutta paljon olen ollut liikkeellä kävellen, juosten, suunnistaen ja pyöräillen. Eli urheilurintamalle kuuluu kyllä hyvää siinä mielessä, että elimistö tuntuu kestävän hyvin runsaankin normiliikunnan ja uskon sen pikkuhiljaa kestävän myös oikean treenaamisen.

2. Millä mielin aloitat kolmannen lukuvuoden lukiossa? Joko osallistut ylioppilaskirjoituksiin?

-Vähän hämmentynein mielin kouluun palaan. Vaikea ymmärtää, että nyt tosiaan ollaan jo ihan lukion loppusuoralla. Vastahan se alkoi! Melkein jo kuitenkin odotan koulunalkua. Mukava on saada arkirytmi elämään ja päästä osallistumaan terveenä koulun aamutreeneihin. Kouluruokaakin on kyllä jo ikävä. Ylioppilaskirjoituksiin osallistun ensi kertaa tulevana keväänä. Tarkoituksena silloin olisi kirjoittaa kemia, fysiikka, matikka, äidinkieli ja espanja.

3. Olet päivitellyt Kalle Lipiäisen kanssa urheiluaiheista blogia melko ahkerasti. Onko blogiteksteillänne jo vannoutunut fanikunta?

-Fanikunnasta en tiedä, mutta kyllä meillä tietyt innokkaat vakiolukijat on. Osa heistä ihan sukulaisia, kavereita ja tuttavia, mutta joskus saa positiivisena yllätyksenä kuulla tuntemattomampienkin ihmisten seuraavan kirjoitteluamme säännöllisesti.

4. Palataan vielä kilpajuoksu-urasi pariin. Olet juossut viimeksi lappu rinnassa SM-maantiellä keväällä. Milloin ripustat numerolapun rintaan uuden tulemisen merkiksi, mahdollisesti vielä tänä kesänä tai syksyllä?

-Vaikea kysymys. Radalla minua ei tänä kesänä ainakaan tulla lappu rinnassa näkemään. Keväällä yritin uutta tulemista Kesport-juoksussa Leppävirran maanteillä, joten eiköhän uusi yritys ole odotettavissa viimeistään marraskuun alussa Vesileppishölkässä samalla reitillä.

5. Ylikuntotilaan on monia syitä ja siitä toipumiseen varattavan ajan pituus voi vaihdella paljonkin. Oletko analysoinut, mitkä syyt johtivat omaan ylikuntotilaasi ja mitä olisi pitänyt tehdä toisin?

-Kyllä olen tullut siihen tulokseen, että syyt ylikuntoon ajautumiseen olivat jokseenkin perinteiset; liikaa treeniä, liian vähän lepoa ja puutteellinen kehonkuuntelu. Liki kaksi vuotta sitten syksyllä penikkataudin takia en kyennyt juoksemaan, mutta en kuitenkaan halunnut antaa tasoitusta. Sorruin tekemään korvaavia aivan liikaa. Pahimmillaan päiväohjelma saattoi olla 7.00 20km hiihtoa, koulun jälkeen tunniksi vesijuoksemaan, illalla takaisin ladulle ja johonkin väliin saattoi mahtua vielä lihaskuntotreeni. Ei toki joka päivä näin, mutta joka tapauksessa käytännössä kaikki vapaa aika kului treenatessa. Jossain vaiheessa ei enää oikein jaksanut, mutta siihen ei tajunnut reagoida ajoissa. Yritin treenata väsyneenä tammikuusta asti kunnes viimein syyskuussa hakeuduin lääkärin juttusille ja sain diagnoosin ylikunnosta. Toisin olisin voinut tehdä paljonkin. Olisin voinut käyttää kuusiviikkoisen juoksukieltoni vaikka puhtaasti leväten. Lopputulos olisi ollut paljon parempi kuin hurjalla treenaamisella. Lisäksi väsymyksen merkkeihin olisi pitänyt reagoida heti ja tajuta, että jaksamattomana treenaaminen vie kuntoa ainoastaan alaspäin.

6. Ensi kaudella on varmasti lupa odottaa sinulta väkevää paluuta. Millaisin tavoittein lähdet ensi kauteen ja leireiletkö harjoituskauden aikana etelän lämmössä?

-Vaikea on lähteä tavoitteita näin pitkän tauon jälkeen asettamaan. Aina on kuitenkin hyvä tavoite lähteä ennätyksiään rikkomaan, ja uskon tavoitteen ihan realistiseksi. Tässä on kuitenkin vuosi aikaa treenata ennen ensi kesän tärkeimpiä startteja. SM-mitalikantaankin olisi toki kiva palata, mutta tärkeintä on löytää taas kilpajuoksun ilo ja päästä sellaiselle tasolle, että voi itse olla tyytyväinen. Etelänleireilyn suhteen en ole vielä tehnyt päätöstä. Ylioppilaskirjoitukset sekä niihin valmistautuminen sotkevat vähän kevättä ja hankaloittavat leirille lähtöä. Ihan kiva olisi lähteä, mutta toisaalta uskon pystyväni harjoittelemaan hyvin ihan Suomessakin.

Kiitos Satu haastattelusta ja tsemppiä jatkoon!