Jäntin Jonin kuulumiset näin heinäkuun helteillä:

23.7.2014

1. Sinut on nähty viimeksi lappu rinnassa SM-maantiellä huhtikuun puolivälissä. Mitäs sitten tapahtui?

Jalkapöytään tuli rasitusmurtuma, joka alkoi tekeytyä mitä todennäköisimmin jo helmikuulla, kun jouduin kantapäävamman vuoksi juoksemaan kaikki lenkit puolikevyillä, huonosti päkiästä vaimentavilla kengillä. Kun vielä talvikin oli erikoinen ja pitkälti joutui juoksemaan asvaltilla, oli yhtälö valmis. Pieniä tuntemuksia oli jo talvella, mutta tuntemukset menivät ohi ja peruslenkkarilla juoksemiseen pääsin palaamaan maaliskuulla. Huhtikuun maantiekisoissa ja kevyillä kengillä asvaltilla juostessa vamma sitten konkretisoitui ja SM-maantiellä ”jalka meni” lopullisesti.

 

2. Mikäs on jalan tilanne juuri nyt?

Juoksemaan pääsin kesäkuun alkupuolella ja kuun lopulla jo kovempien treenienkin makuun. Heinäkuun alkupuolella laitoin kuitenkin piikkarit jalkaan ja kävin vetämässä radalla harjoituksen ajatuksena vielä kisata kesän mittaan radalla. Piikkareita ei jalka kestänyt laisinkaan ja sitten oltiin taas reilu viikko pyörän selässä. Nyt on kuitenkin taas päästy juoksun pariin.

 

3. Miten luulet kauden jatkuvan tästä eteenpäin?

Tähtäin on jo syksyn kisoissa, jollain maantiepuolikkaalla sekä Lidingön 30 kilometrillä, sikäli kun sinne enää mukaan pääsen, kun näyttää 30 kilsaa olevan loppuunmyyty.

 

4. Millaista harjoittelua pystyit tekemään touko-kesäkuussa?

Pyörällä ajoin paljon. Ostin maantiekilpurinkin ja sillä ajoin runsaasti. Kaiken kaikkiaan pyöräkilsoja tuli SM-maantien jälkeen suunnilleen juhannuksen huitteille noin 2000. Koviakin treenejä kykenin tekemään toukokuun puolivälistä lähtien, kun sain kunnon pyörän ja lukkopolkimet, joilla uskalsi tehdä kovia treenejä.

 

5. Määrät taisi olla varsin hurjat ainakin pyöräilyn suhteen?

Kyllähän pisimmät lenkit oli kohtuullisen miehekkäitä. Pisin lenkki oli 160 kilsaa, tosin yhdellä lounas- ja yhdellä kahvitauolla.

 

6. Mitäs muuta olet puuhaillut noin työn merkeissä?

Eri juttuja touhuan urheilun parissa. En varsinaisesti vakituisesti missään, mutta kaikkea vähän siellä täällä. Valmennan seurassani Savonlinnan Riennossa, teen urheilutoimittajan hommia, vastaan Etelä-Savon piirileirityksestä ja teen silloin tällöin liikunnanohjaushommia Tanhuvaarassa.

 

7. Olet käynyt eri valmentajatutkintoja. Kerro vähän niistä?

Yleisurheilupuolella olen suorittanut kaikki tutkinnot eli 1., 2. ja 3. tason. Parhaillaan käynnissä on Valmentajan Ammattitutkinto (4. taso), mutta se on ollut nyt jäissä jonkin aikaa. Lähijaksot on kylläkin käyty, mutta tutkinto odottaa tekemättömiä kirjallisia töitä sekä näyttöjä. Jossakin välissä pitäisi se pakertaa kasaan, mutta varsinkin seuratyö, osin se palkatonkin, vie nykyisin niin paljon aikaa.

 

8. SM-viesteissä oman seurasi Savonlinnan 15-ikäiset tytöt ottivat kultaa. Taisi olla sullakin "näpit" pelissä?

Riennossa olen ollut syksystä 2010 alkaen oto-pohjalta toimivana valmennuspäällikkönä. Lahden SM-viestit olivat loistava välimaali seuralle ja muutaman vuoden aikana tehdylle työlle. Neljäs vuosi on siis menossa ja työ alkaa tuottaa tulosta.

 

9. Savonlinnan Riento on nostanut viime aikoina upeasti osakkeitaan varsinkin junioreiden osalta. Kerro vähän, mihin selvä tason nousu perustuu?

Olemme saaneet mukaan hyviä valmentajia ja lahjakkaita sekä hyvällä asenteella varustettuja urheilijoita. Lisäksi meillä on hyvin toimivat nuorisovalmennusryhmät, joiden myötä urheilijat myös tsemppaavat toinen toisiaan parempiin suorituksiin. Menestys ei ole sattumaa. Työtä on tehty paljon

 

10. Vielä lopuksi...mitkä ovat sinun A. urheilulliset tavoitteesi loppusyksyn ja tulevien vuosien suhteen? ja B. valmennus ja seuratyön tavoitteesi.

A) Syksyn osalta päätavoite on saada jalka siihen kuntoon, että pääsee kisaamaan vielä ja kenties parantamaan vielä ennätyksiäkin, mikä on täysin mahdollista, mikäli viimeistään heinä-elokuun taitteessa saisi taas täyden rähinän päälle. Tulevina vuosina tavoitteet on maantien puolella, pidemmän päälle maratonilla, mutta lyhyemmilläkin matkoilla olisi tarkoitus ennätyksiä parannella vielä reippaasti. Kun miettii nykytasoa, ei kansallinen kärkitaso maratonilla ole laisinkaan utopiaa. Se vaatii kuitenkin sitä, että jalat kestää maratonharjoittelua.

B) Valmennuspuolella päätavoite on, että ”kaikki” omat valmennettavat jatkavat pitkälle aikuistasolle. Toki lainausmerkeissä, koska eihän tuo täysin voi onnistua, mutta se on lähtökohta, että aikuisena ollaan parhaimmillaan ja siellä myös sitten varmasti menestytään. Juniorimenestys on vain välipala, mutta sitäkin tulee, mikäli tehdään oikeita asioita ja vaikka tähtäin onkin pidemmällä.

Seuratasolla tavoite on vakiinnuttaa paikka SM-kisoissa menestyvänä ja Vattenfall-seuracupin finaalitason joukkueena. Mitään suuria massoja emme liikuta, sillä lisenssimäärät ovat vain noin 120-140:n kieppeillä. Meillä satsataan laatuun ja siihen, että mahdollisimman suuri osa lisenssin haltijoista olisi mukana aktiivisesti kilpailutoiminnassa ja että valmennus olisi kunnossa. Kaikista ei tule menestyjiä, mutta kaikkien parhaansa yrittäminen on arvostettavaa! Selvästi suurempien massojen liikuttaminen vaatisi vähintäänkin puolipäiväistä työntekijää, eikä meillä siihen ole varaa ilman avustuksia.